Matkakuumeilijan muistelmat: San Juan, Puerto Rico

Reissu San Juaniin, Puerto Ricon lämpöön opetti muutaman asian:

1. kun saat ennen matkaa vahvoja ennakkoaavistuksia, että matkalaukkusi häviää, pakkaa käsimatavaroihin vaihtoalusvaatteet, koska se laukku todella häviää 
2. matkoihin voi liittyä yllättäviä ylimääräisiä kuluja, kuten uusi matkalaukku, koska vanha matkalaukkusi palautuu sinulle tunnistamattomassa kunnossa vetokahva kaksinkerroin
3. lohtusuklaakakkupala kertoo kaiken siitä, kuinka ihana ystävä matkakumppanisi oikeastaan onkaan
4. sarongissa ja bikineissä pärjää hyvin 2,5 päivää ilman että matkakumppanisi vihjailisi pesulapalveluiden kuuluvan hotellin tarjontaan
5. pitkä itku muuttuu iloksi eikä reissu mene pilalle alkuharmista huolimatta

Päätös lähteä Puerto Ricoon syys-lokakuun vaihteessa 2014 syntyi ehkä noin minuutin harkinnalla. Matkan tarkoituksena oli paeta synkkää syksyä ja orastavaa talvea, juhlia syntymäpäiviäni sen yhden bändin keikalla ja tietenkin seikkailla San Juanissa viikon verran. Hetkellisessä mielenhäiriössä suunnittelimme oikeasti retkeä ziplinea kokeilemaan, mutta koska matkustimme sinne turistirysäkauden ulkopuolella, se pulju oli onneksi kiinni. Lähes nelikymppiset naiset killumassa jossain sademetsän metsien keskellä, jumittamassa ziplineradalla… ei nätti näky. Mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten, jos ollaan viidenkympin vilityksissä ja riittävästi hormooneissamme.

Päädyimme tällä kertaa varaamaan matkan Ebookersin kautta, koska se osoittautui edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Lento + hotelli- pakettitarjoukset ovat hyviä silloin, kun pystyt lyömään matkarahat tiskiin samantien. Muistelen, että säästimme useamman satasen. Tarkkaa hintaa en reissulle muista, mutta siinä tuhannen euron hujakoilla se oli. Mielestäni kaukomatkalle ei mikään karmaiseva hinta ja hotelli oli todella hyvä. Courtyard by Marriot Isla Verde Beach Resort tarjosi lyhyen matkan rannalle, mahdollisuuden löhöillä uima-altaalla ja myös spontaania viihdettä kun henkilökunta yritti häätää banaaneja varastavia iguaaneja pois uima-altaiden läheltä. 

Hotelli

Näkymä parvekkeelta - pala taivasta.

Rantaparatiisi.

Puerto Rico on valitettavasti ollut surullisten uutisten kohteena hurrikaani Marian aiheuttamien tuhojen vuoksi. En osaa sanoa, onko San Juanin rannat saatu jo kuntoon ja turismi rullaamaan, mutta mikäli on, niin tätä kohdetta voin rehellisesti suositella ja myös hotellimme saa minulta kaksi peukkua ja molemmat pottuvarpaat. Aamiainen ei meidän pakettiimme kuulunut. Lähistöllä oli kuitenkin ihan kelpo kauppa, josta haimme jääkääppiin täytettä, ja kun itse ainakin nautin rauhallisista aamuista ja aamiaisesta parvekkeella, josta samalla voi ihailla heräilevää merta, oli tämä ainakin minulle ihan täydellistä.

Puerto Ricossa ihmiset ovat oikeasti ystävällisiä. Eivätkä vain siksi, etä turisteille on pakko hymyillä ja olla ystävällinen. Juro suomalainen koki hämmennyksen hetkiä aamulla kävellessä rannalla tai kaduilla, kun tuntemattomat ihmiset leveästi hymyillen toivottivat hyviä huomenia. Aluksi taisin kävellä ohi edes tajuamatta, että kyseiset ihmiset todella puhuivat minulle. Loppuviikosta toivottelu alkoi tuntua luontaiselta ja sosiaalisesti puertoricolaista reippaasti ahdistuneempi suomalainenkin alkoi pärjätä aamukävelyllä ilman ajatusta piiloutumisesta lähimmän palmupuun taakse, kun joku oli kävelemässä vastaan.  

Hotellimme lähistöllä ei rannan lisäksi ollut ihan kauheasti nähtävää, mutta vuokra-autolla suhasimme saarella helposti. Teimme mm. päiväretken lähistöllä sijaitsevaan El Yunquen kansallispuistoon. PuertoRicon kansallispuisto on sademetsä. Toistan - sademetsä!! Vaikka puistoon on rakennettu kulkureittejä, joita kokemattomampikin vaeltaja pystyy tarpomaan kivutta ja nämä reitit toki rikkovat sademetsän koskemattomuuden tunnelmaa, niin siitä huolimatta El Yunque oli elämys. Puistossa voi ajaa autolla näiden pienempien polkujen lähistölle (mikä on suositeltavaakin koska se puisto on järkyttävän iso) ja sitten piipahtaa vaikka vesiputouksella uimassa tai näköalatornissa siedätyshoidattamassa korkeanpaikankammoaan. Opin myös itsestäni uuden puolen - olen sielultani gekkokuiskaaja. Bongailin pikkuliskoja yllättävän tiheästäkin kasvustosta! Kamera oli kosteassa ilmastossa koetuksella mutta onneksi kuitenkin joitain onnistuneitakin otoksia tuli otettua. Hurrikaanin tekemien tuhojen jälkeen puistossa on ollut paljon alueita suljettuna, koska kulku niissä ei ole ollut turvallista ja osassa ihan mahdotontakin. Suuret joukot ihmisiä kuitenkin ovat pyrkineet tekemään korjauksia ja raivaamaan upeaa puistoa taas kuntoon. Toivottavasti he onnistuvat myös säilyttämään monimuotoisen kasvillisuuden ja puisto pääsisi kukoistamaan! 

Myös vanhakaupunki - Old San Juan - teki vaikutuksen. Siellä vierailimme mm. San Cristobalin linnakkeella. Linnakkeen rakennuttivat aikoinaan espanjalaiset puolustamaan Puerto Ricon rikkauksia mm. ranskalaisten ja englantilaisten hyökkäyksiltä. Tosin espanjalaiset sitten luovuttivat Puerto Ricon USA:n hallintaan 1898 kun heidän väliset sodat saatiin sovittua Pariisissa. Samalla sopparilla USA sai silloin muitakin maa-alueita mm. Kuuban. Puerto Ricollakin on siis oma sotaisa historiansa. 

Vanhassa kaupungissa on myös ihania pastellinsävyisiä rakennuksia, kahviloita ja pikku bistroja. Missään en saanut huonoa ruokaa. Välillä vain annokset olivat niin isoja ettei meikäläisenkään kohtuullisen kivasti venytetty mahalaukku jaksanut kaikkea vetää. Ikäviltä asioiltakaan emme välttyneet. Puerto Ricossa on myös kodittomuuden ongelmaa ja kun ihmiset ovat köyhiä, he ovat todella köyhiä. Mikään paratiisi ei ole täydellinen. Henkilökohtaisesti pidän myös laillisia kukkotappeluja häpeällisenä tahrana muuten niin kauniin maan imagossa. 

Paikallinen pikku poika mökötti ravintolan portailla kun äiti komensi häntä ravintolan sisäpuolelta. 

Linnakkeelle menossa.

Linnakkeella pystyi bongaamaan iguaaneja!

Pieni nainen - iso koira.

Ihania pastellinsävyisiä koteja.

Vanhassakaupungissa saattoi myös kokeilla gekkokuiskaajan taitoja.

Shoppailuun on Puerto Ricossa oiva mahdollisuus. Suuri ostoskeskus ei kovin pitkän ajomatkan päässä ollut hotelliltamme ja sieltä minä kävin näppärästi ostamassa mm.  uuden matkalaukun sen lievästi sanottuna kärsineen tilalle. Vieläkin muistan minun ja matkakumppanini ilmeet kun kävimme lentokentältä noutamassa pienellä seikkailulla käyneen matkalaukkuni. Vetokahva oli kaksinkerroin ja vetoketju veteli niin viimeisiään, etten voinut tarkistaa onko kaikki tavarat tallella, koska emme olisi saaneet sitä enää kiinni. Onneksi ja ihme kyllä, mitään ei ollut hukassa. Oli aika taivaallista laittaa kuitenkin shortsit jalkaan ja t-paitaa ylle kun 2,5 päivää oli kulkenut sarongissa ja bikineissä. Laukkuni oli siis jäänyt Heathrown lentokentälle ja sen jälkeen sitä ressukkaa oli retuutettu Miamin tullin kautta Puerto Ricoon. Jossain kohtaa olin jo varma että joudun menemään sen yhden bändin keikalle uikkareissa. Itkuhan siinä tuli kun ei laukun olinpaikastakaan jossain kohtaa ollut selvyyttä. Armas matkakumppanini lohdutti minua tuomalla hotellin kahvilasta suklaakakkua, mikä sai aikaan vielä isommat kyyneleet. Ystävyys on kyllä maailman hienoin juttu.

Puerto Ricosta lähteminen takaisin Suomeen ja lokakuun pimeyteen oli masentavaa, mutta viikko valossa ja auringossa, iguaanien maassa, oli unohtumaton. Puerto Ricon symbolin, coqui sammakon, serenadin pystyn helposti kuvittelemaan kun palaan mielessäni San Juanin lempeisiin iltoihin. Sirkutukselta kuulostavaa sammakon laulantaa kuuli jokaisena iltana. Puissa asuvat sammakot pysyttelivät kuitenkin niin piilossa etten onnistunut nappaamaan sellaisesta kuvaa. Minulla on siis hyvä syy palata jahka maa pääsee taas tolpilleen. Toivottavasti se tapahtuu pian!

Tämä matkakuumeilija on lähdössä pienelle Euroopan kiertueelle, joten matkakuumeilua luvassa toivottavasti vähän tiiviimpään tahtiin seuraavan viikon aikana. Katsotaan syntyykö jotain kiintoisaa kerrottavaa! 

Matkakuumeilemisiin,

Johanna

p.s pahoittelut tästä miniatyyritekstistä. Lukuisista yrityksistä huolimatta, se ei suostu muuttamaan kirjaisinkokoa. Kummallinen bugi. Toivottavasti ei pysyvä.