Askeleiden kepeyttä ei sitten enää ollut havaittavissa klo 23 kun vielä pakkasin viimeisiä kamoja ja punnailin laukkua, todetakseni jälleen pakanneeni taatusti liikaa, mutta etten osaisi taaskaan päättää mitä jättäisin pois. Eikä sitä kepeillä askelilla kyllä päässyt kehumaan klo 01:20 kun raahauduin taksin kyytiin silmät ristissä. Takana oli tässä kohdin tasan 0 tuntia unta. Pohjolan liikenteelle järjettömän isot plussat mukavista penkeistä ja jalkatilasta! Oli neidon hyvä torkkua ja joku sisäinen gps minussa on, sillä heräsin juuri sopivasti ennen terminaali kakkosta Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Laukku hihnalle ja turvatarkastuksesta suoraan portin vieressä olevaan pikkukahvilaan. Elämäneliksiiriä, joka myös kahvina tunnetaan, vetelin kitusiini sen verran reippain kulauksin että melkein poltin suuni.
Lento Amsterdamin kautta Graziin lähti ajallaan klo 7:00. Vaihto Amsterdamissa sujui kivutta ja laskeuduimme itseasiassa Schipholin kentälle noin 15 minuuttia etuajassa. Kerrankin näin päin. Minulle tuo lisäaika kun ei ole pahasta, sillä mursin koipeni toukokuussa ja vaikka kävely sekä liikkuminen noin muuten sujuukin ihan hyvin, niin juoksijaksi ei minusta ole tällä koivella. KLM:n lennot ja palvelu olivat hyviä. Ei valittamista. Ainoa miinus menee lentokentän hankalasti löydettäville ja piskuisille infotauluille. Hetken harhailin, että löysin mokoman piileskelemästä jonkun tolpan takana. Plussaa taas KLM:n palveluille siitä, että kun portti vaihtui yllättäen, se tieto tuli kännykkään sekunnissa.
Lento Graziin sujui hienosti. Meikäläinen torkkui molemmat lennot ja saapui kohteeseen suht virkeänä. Grazin kenttä on todella pieni ja siksi hyvin helppo navigoida. Opasteet olivat selkeitä ja löysin junalle suuremmitta vaivoitta. Asemalla on automaatti josta sai ostaa tarpeeseensa sopivan lipun ja ohjeet sai englanniksi. Yksi lippu maksoi 2,40€ ja sillä oli tunnin vaihto-oikeus. Automaatista sai ostaa myös esim. vuorokausilipun, mutta koska tiesin hotellini sijaitsevan lähellä kaikkea, päädyin matkustamaan kertalipuilla.
Juna-asemalta päätin kävellä hotelille. Enää ei tarvitse EU-maissa pelätä roamingia (kotimaan hinnoilla siis mennään, jotain hyötyä EU:stakin on) ja Google mapsillä suunnistin ihan helposti hotellille.
Hotelli oli siisti ja tarkoitukseensa mainio. Best Western Amedia Plus sijaitsi aivan lähellä messukeskusta (jossa sen yhden bändin keikka oli) ja sieltä käveli nähtävyyksille ehkä noin 15 minuutissa. Sateen yllättäessä pääsi paikallisilla ratikoilla näppärästi suoraan hotellin eteen. Aamupala maksoi 14€ per päivä. Sillä sai ihan kattavan perushotelliaamiaisen. Molempina päivinä tankkasin niin hyvin, että nälkä alkoi muistutella itsestään vasta illalla. Lähistöltä löytyi myös kauppoja, joista sai ostettua hiukopalaa hotellille. Itävällan hintataso ruuan kohdalla on mielestäni hieman edullisempi kuin Suomessa.
Perjantaina seikkailin kamerani kera ja ihastelin kaupungin arkkitehtuuria. Toinen toistaan viehkeämpiä rakennuksia ja erityisesti pidin siitä, että rakennukset olivat erivärisiä. Välillä tuntui, että kävelee jossain pastellivärien sävyttämässä satumaassa. Paikalliset eivät kovin herkästi englantia puhuneet, mutta olivat sitäkin ystävällisempiä auttamaan kun näkivät turisitiparan ihmettelevän mistä esim. ratikoihin liput ostetaan (vinkkivitonen: ratikan sisällä on automaatti eikä ostettua lippua tarvitse erikseen leimata). Löysin kasvissyöjälle ystävällisen ruokapaikan nimeltään Dean & David. Keltainen curry, jota myyjä suositteli, oli ihan hyvää. Ei nyt ehkä parasta mitä olen syönyt, mutta kyllä sillä nälkä kaikkosi. Lisäksi ostin falafelsalaatin, jota en jaksanut kyllä kokonaan syödä. Koska olin valvonut lähes vuorokauden, menin nukkumaan suht ajoissa, jotta jaksoin sitten nousta aikaisin ylös.
Rakennusfiilistelijälle kyllä vaarallinen kohde, koska haluaisi kuvata kaikki talot. Ja sitten harmittaa jos jää näkemättä joku hieno rakennus toisella puolella katua, kun ihastelee toista....
Joidenkin rakennusten seinillä oli hieman modernimpia maalauksia mutta kyllä ne sinne sopivat joukkoon ihan hienosti.
Lauantaille en tehnyt sen kummempaa suunnitelmaa kuin hyvät kävelykengät jalkaan ja kaupungille heilumaan kameran kanssa vielä lisää. En ollut niin kauheasti tutustunut nähtävyyksiin enkä halunnut tälle reissulle kovin tarkkoja suunnitelmia tehdäkään. Ajatus sattumista ja eteen tulevista seikkailuista tuntuivat mukavemmilta.
Sattumalta sitten osuinkin paikallisen nähtävyyden, kukkulan huipulla sijaitsevan kellotornin, juurelle. Onneksi hissi vei ylös, sillä en usko että tällä jalalla olisin ylös kivunnut. Alas halusin tulla
sitten portaita pitkin koska näkymät olivat kuvaajan kannalta todella hienot.
Kellotorni sijaitsee siis Schlossbergin huipulla. Sinne pääsee nopeimmin hissillä, jonka lippu yhteen suuntaan maksaa 1,60€. Mikäli tiedät tulevasi hissillä myös alas, kannattaa ostaa ns. meno-paluulippu. Sen hintaa en nyt muista. Toinen vaihtoehto on funikulaari, jossa tietysti pääset nauttimaan maisemista paremmin kuin hissillä. Minä valitsin tällä kertaa kuitenkin hissin. Huipulla on luvassa hulppeat näkymät kaupungin ylle ja tietysti pääset ihastelemaan kellotornia ihan vierestä. Se on rakennettu 1500-luvun puolivälissä nykyiseen kuntoonsa, mutta sen koneisto 1700-luvun alusta. Sellainen herra kuin Sylvester Funck on vastuussa rakennuksesta. Oli aika hienoa, kun kellotorni kumahti ja hetken kuluttua ympäri kaupunkia alkoi kellot soida. Huipulla on myös ravintoloita, mutta mielestäni niiden hinnoissa oli reipas turistilisä. Onneksi olin vielä tyytyväinen hotelliaamupalan jäljiltä niin säästyi nekin rahat.
Kannatti tulla kävellen alas. Portaita kuulemman on yhteensä 260 mutta ei se siltä tuntunut. Osa matkasta oli kuitenkin portaatonta tietä, joten hyvin siitä selvisin vaikka jalka onkin hieman puolikuntoinen.
Graz on paitsi viehättävä ja helposti hallittava kaupunki, myös sopiva shoppailulle. Ostoskaduilta löytyy liikkeet kaikkii tarpeisiin ja rahaa saisi kyllä kulutettua mikäli haluaa visaa vinguttaa. Pienemmän budjetin reissaajalle, jonka laukku on jo ihan liian täynnä riitti ikkunashoppailu. Mauttomien matkamuistojeni (kyllä, kerään krääsää reissuilta kirjahyllyyn ja mitä mauttomampi niin sen parempi) hyllylle ostin tietenkin pienen kellotornin.
Raju sadekuuro yllätti lauantaina ja kengät märkinä palasin hotellille. Lepäilin ja valmistauduin illan koitoksiin. Mikäli saisin hyvän syyn tulla Graziin uudelleen, voisin hyvin tulla! Mukava kaupunki ja varmasti jäi vielä nähtävääkin.
Sunnuntaina suunnistin Grazin juna-asemalle ja seuraava kohteeni onkin sitten Wien. Tuttu kaupunki, mutta toivottavasti bongaisin jotain uutta. Kelpaa kyllä se vanhakin. Kun on niin kiva kaupunki. Tarkoitus on tavata ystäviä ja ihan vain seikkailla kaupungilla. Ei suunnitelmia vaan mieli avoimena.
Matkakuumeilemisiin,
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti