Ollaan rehellisiä. Kukapa ei haluaisi viettää ihanan rentoa ja edes vähän luksuksen verhoamaa elämää? Kukapa meistä ei haaveilisi kookospähkinädrinksuista tai vaahtopäisistä meren aalloista, täydellisistä merisuolan kähertämistä rantakiharoista ja siitä täydellisestä bikinivartalosta ja lomaromansseista (tai täydellisestä lomasta sen täydellisen kumppanin kanssa)... tai hei, ne upeat äksönlomat, joilla oppii surffaamaan tai riippuliitämään tosta noin vain hetkessä ja joilla vedät adrenaliiniryöppyövereitä, koska vain siten tiedät olevasi aidosti olevasi elossa!!! Varmasti melko iso osa meistä, mutta ei sillä juuri ole tekemistä realismin kanssa. Ainakin näin keski-ikäisen on vaikeaa oppia mitään tosta noin vain ja rannalla tukka menee lähinnä merisuolasta takkuun. Ja viimeksi kun olin reissussa sellaisessa paikassa, jossa olisi ehkä ollut mahdollista kokeilla ziplinea (onko tälle sanalle joku suomennos??), niin jumalan kiitos se paikka ei ollut enää auki, koska turistikausi oli päättynyt. Olisin jumittanut sinne kuitenkin, koska pelkään korkeita paikkoja. En tiedä mikä aivopieru sai minut ja matkakumppanin kokemaan hetkellistä rohkeuden huumaa. Ei oltu edes humalassa.
Eli ollaan siis todella rehellisiä. Täytän ihan juuri 40. Kyllä neljävitunkymmentä. Olen sinkku, semistilihava, varmasti ylipainoinen ei-bikini-ihminen, joka laihduttaa aina eikä isolla todennäköisyydellä laihdu yhtään. Lapseton, mutta koirallinen. Käyn töissä, omaan useamman koulutuksen ja sen myötä titteleitä, mutta en ole erityisen lahjakas missään. Olen keskiverto tavis. Lisäisin tähän sellaisen bitemojin, joka ei muistuttaisi minua lainkaan, mutta salaa toivoisin näyttäväni siltä. Bitemojin kädet olisivat puuskassa ja sen takana olisi iso teksti "word". Mutta en osaa. Jos joku bittinikkari tietää miten sen voisi tehdä, niin kerro kommenteissa. Älä pety kun en ymmärrä siltikään.
Tässä blogissa et siis tule näkemään sellaisia glamourselfieitä, jotka joku muu on oikeasti ottanut. Niitä, joissa vastavaloon piirtyy sorja vartalo ja selkä on seksikkäästi kaarella. Tässä blogissa on todennäköisempää nähdä sellaisia selfieitä, jotka olen ottanut ihan itse ja joissa näkyy kaksoisleuka, sieraimet ja sitten joku kiva maisema takana. Jos joku ihme tapahtuu ja nuo makkarat tuosta vyötäröltä hylkäisivät tämän vartalon, niin lupaan ettet sittenkään näe sellaisia glamourselfieitä, jotka joku muu on ottanut. Otan ne perkele ihan itse. Niissä näkyy sitten glamoursieraimet ja vain yksi leuka.
Kuulun myös siihen ihmislajiin, joka pitää useampaa blogia. Joilla ei ole lukijoita. Mutta silti niitä pitää nyt olla vähintään kaksi. Toinen blogi on trendikkäästi englanninkielinen ja siksi hyvin vähätekstinen. On helpompaa jaaritella suomeksi. Mistäpä tulikin mieleeni, että jos olet ihan helvetin hyvä äidinkielessä, niin pyydän jo nyt anteeksi kaikkia kirjoitusvirheitä (pilkku-, yhdyssana- ja lauserakennevirheitä nyt ainakin aluksi). En ole hyvä kirjoittamaan. Enkä oikolukemaan. Joten jos saat virheistä astmakohtauksia tai vaarallista ihottumaa... sorit siitä ja kannattaa ehkä lopettaa lukeminen nyt. Voin vain luvata, että yritän jatkossa kasvaa (henkisesti) ihmisenä (fyysisesti se ei ole järkevää koska uhmaan jo nyt terveellisen elämän äärirajoja) ja yrittää opetella kirjoittamaan edes hitusen verran paremmin. En uskalla luvata, että oikein, koska se olisi valhe. Sain kuitenkin nyt inspiraation (tai aivoinfarktin) ja päätin kirjoittaa suomeksi matkablogia. Saattaa täällä joskus törmätä muuhunkin pohdintaan, jos oikein innostun enkä saa itseäni lopettamaan. Varaudutaan siis siihenkin.
Mutta niin... aion siis tässä blogissa keskittyä matkakuumeiluun ja matkusteluun. Joka siis kliseisesti on "intohimoni ja jos voisin, niin matkustelisin vain huoletonna ja olisin helvetin paljon sivistyneempi kuin suurin osa ihmisistä, koska olen nähnyt maailmaa ja siksi olen niin zen". Luonnollisesti "rakastan myös matkakuvaamista yli kaiken muun kuvaamisen". Mikä ei ole totta, mutta tällaisessa blogissa kuuluu sanoa niin.
Siinä toisessa blogissa saatan julkaista matkakuvia, mutta myös muita aiheita. En ole ihan vielä päättänyt mitä näille teen. Voi myös käydä niin, että toinen näistä näivettyy kokonaan pois. Tai molemmat. Aika näyttäköön. Toisaalta en jaksa uskoa, että näitä kukaan edes lukee, joten sinänsä taitaa olla yhdentekevää mitä tänne horisen.
Aion muuten ihan törkeästi julkaista myös vanhoja matkakuvia. Ja muistella vanhoja reissuja. Koska hei, sitä on matkakuumeilu! Just sitä, että eletään vanhoissa matkamuistoissa, vähän kullataan niitä lisää ja sitten saadaan jo niin hirveä matkakuumetauti, että bookingin ja trivagon (ei-maksettu mainos) sivut ylikuormittuu ja pankkitili kuivuu rusinaksi. Totuus on myös se, että matkakuumeilu on pakollista silloin, kun et ole rikas. Matkakuumeilu on vähän sama kuin ikkunashoppailu, sitä harrastaa pääsääntöisesti keskituloiset ja köyhät. Rikkaat kun saavat matkakuumeen, niin heidän ei tarvitse kuluttaa energiaa haaveiluun ja sen pohtimiseen, että voiko syödä vain nuudelia ilman isompaa puutostautia seuraavat viisi kuukautta, koska haluaisin matkustaa ensi vuonna Kuubaan. Rikkaat voivat todeta haluavansa Arubaan ja sitten he varaavat matkan ja menevät Arubaan. Vaikka heti.
Tästä muuten tuli mieleen, kuinka paljon ärsyttää sellainen käsite kuin "halpamatka" tai "budjettimatka". Ei sellaista ole, kun olet juuri ja juuri keskituloinen. Kaikki maksaa jotain. Aina. Niinpä en aio käyttää kumpaakaan termiä, mutta jos esimerkiksi havaitsen mitä kautta jonnekin voi päästä halvemmalla niin laitan sen tänne vinkiksi.
Kuvista vielä totean sen verran, että kun matkakuumeilen paikasta, jossa en ole käynyt niin kerron kyllä sitten, keneltä olen mahdollisesti joitain kuvia varastanut lainaksi. Kuvia on pakko olla, koska ei kukaan jaksa lukea pelkkää tekstiä enää. Myönnä pois, sinua väsyttää jo nyt. Mikäli kävisi niin onnekkaasti, että olisi onnistunut räpsäisemään kuvan, jonka sinä haluat varastaa lainaksi, niin ole sinäkin sitten reilu ja kerro mistä sen otit siellä missä julkaiset.
Miksi sitten haluan kirjoittaa tällaista? En usko, että voin tarjota sinulle mitään uutta tällä blogilla. En ainakaan tunnusta kuvittelevani keksineeni pyörän uudestaan. Kuvillakaan ei tulla voittamaan mitään fotofinlandiaa tai edes "hyvä yritys"-tarraa. Mondo-lehti tuskin kiinnostuu havainnoistani. Mutta ehkä juuri sinä saat idean matkustaa jonnekin, missä minäkin olen käynyt tai haaveilen käyväni. Tai ehkä olet jo kokenut reissaaja jossakin matkakuumeilun kohteessani ja sinulla on minulle jokin vinkki: "tee näin - älä tee näin"- tyyppisesti. Jaetaan kokemuksia ja tietoa, niitä iänikuisia matkavinkkejä, koska voidaan ja niistä on oikeasti hyötyä. Plus, että se matkailu ihan oikeasti avartaa. Tai ei, ei se avarra. Se pienentää tätä maailmaa. Tekee asioista, ilmiöistä ja toisista kulttuureista tutumpia ja vähemmän pelottavia. Ja se - juuri se - on se matkakuumeilun suola. Opitaan siis toisiltamme. Mutta ei liiaksi, koska töppäilyt kyllä tekee reissuista paljon hauskempia kerrottavia. Jos kaikki sujuu kuin rasvattu niin se ei ole kovin katu-uskottavaa matkabloggaamista.
En lupaa päivitellä blogia joka päivä tai viikko, mutta lupaan yrittää saada aikaiseksi jotain aina joskus. Tunnustan myös jo nyt, että reissujeni ns. triggerinä toimii usein yksi tietty amerikkalainen bändi, mutta jätän ne jutut sitten siihen toiseen blogiin ja voit halutessasi ihmetellä niitä siellä. Se toinen blogi on Johanna K Photography ja se bändi Thirty seconds to Mars. Mutta ei siitä sen enempää.
Katsotaan nyt sitten kuinka kauan tämä blogi jaksaa hengittää. Ja kuinka pitkälle kukkaronnyörit venyvät, kun matkakuume iskee. Se on kyllä vaarallinen tauti.
Tähän loppuun yksi ei-glamourselfie, jotta tiedät suunnilleen kummoinen eukko tämän blogin takana lymyää ja sitten yksi matkamuistokuva.
Kuva otettu lievässä räntäsateessa kännykällä. Kaksoisleukaa peitelty huivilla ja poskia imaistu sisään. Epäammatillinen duckface. Pahoittelut. Ei ollut koneella just nyt muita, joita kehtaisi näyttää.
Muisto San Juanista Puerto Ricosta. Puerto Rio käy usein mielessä etenkin nyt, kun uutisissa rakas paratiisini on näyttäytynyt surullisissa merkeissä hurrikaanien jäljiltä. Voisinkin ehkä matkakuumeilla Puerto Ricosta seuraavassa kirjoituksessa.
Matkakuumeilemisiin,
Johanna K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti