Verona tunnetaan ehkä parhaiten Shakespearen Romeon ja Julian kotikaupunkina. Runoilijan tarinan huhutaan ainakin osittain pohjautuvan tositarinaan. Verona on hyödyntänyt traagisen tarinan käänteet ja turistit käyvät sankoin joukoin ihastelemassa ”Julian taloa” ja kuuluisaa parveketta. Matkamuistoissa voi nähdä Romeon suutelevan Juliaansa ja löytyy kaupungista myös ”Julian hauta”.
Ilmeisesti löyhästi kahteen veronalaiseen mahtisukuun Shakespeare tarinansa pohjustikin. Montecchit ja Cappelletit mainitaan myös Danten Jumalaisessa näytelmässä. Sen verran vahvoja vallassaan suvut ovat olleet. Mutta Verona on paljon muutakin kuin traagista rakkaustarinaa.
Hotellimme vieressä olevan joen virtaus yllätti voimakkuudellaan.
Hedelmiä myytiin monen kaupan ulkopuolella tai sitten kojuissa.
Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2000 päätynyt historiallinen keskusta tarjoilee melkein joka nurkalla kaupunkia kävellen tutkivalle nähtävää. Verona on melko helposti hahmotettavissa oleva kaupunki, joten julkisia liikennevälineitä tai taksia ei tarvitse, mikäli vain jalat jaksavat. Me tutkimme kaupunkia noin 8 tuntia, joista ehkä 7 tuntia kävelimme, ja jalat olivat ihan muusina. Mutta se oli vaivan arvoista.
Joen varrella oli kauniita maisemia, ihastuttavia taloja ja putiikkeja sekä ravintoloita. Huomasimme myös vuoren rinnettä ylös vievän funikulaarin, mutta kuten kotikaupungissani Turussa, eihän se toiminut!! :D Sinänsä harmillista, koska rinteessä näytti olevan kahvila ja näkymät sieltä kaupungin ylle olisivat varmasti olleet upeita.
Castelvecchio.
Ei toiminut täälläkään! Onkohan sama valmistaja kuin Turun funikulaarissa...?
Veronan liikenne on kyllä kummallista. Napolissahan se oli hengenvaarallista ja varoa saa kyllä täälläkin. Se, että jalankulkijalle valo on vihreä, ei tarkoita, että olisit autoilta turvassa. Tai skoottereilta. Vihreä valo ei kauaa pala täällä, kuten ei Napolissakaan, ja keltaisella valolla vallitsee ilmeisesti ”se menee ken ekaksi ehtii”-sääntö. Varovaisuutta siis.
Veronassa myytiin torilla ihania värikkäitä hedelmäkippoja ja sellaiset nautittiin lounaaksi. Niin hyvää! Tuoreita ja maukkaita hedelmiä ja marjoja. Todella virkistävää. Ruoka on täälläkin hyvää, kuinkas muutenkaan. Ei taida Italiassa olla huonoa ruokaa lainkaan. Tällä reissulla on saattanut kuitenkin tulla jo pitsa- ja pastakiintiöt täyteen. :D Ainakin hetkeksi. Muutakin toki on tarjolla, mikäli syöt lihaa ja kalaa. Salaattejakin saa, mutta ehkä sitä itse ajattelee, että nyt on vedettävä pastaa posket pullollaan kun kerran ollaan pastan kotimaassa. Veronassa on muuten tarjolla myös risottoa! Se on täällä ihan klassikkoruoka.
Shoppailua Veronassa voi harrastaa mielin määrin. Liikkeitä on joka lähtöön ja budjettimatkailijallekin löytyy sopivaa puljua. Huippumuodin liikkeiden ikkunoita voi ihastella ihan ilmaiseksi ja käydä sitten vaikka OVS:n tai Stradivariuksen (kyllä - luit oikein) liikkeissä ostamassa halvat t-paidat.
Yksi ehkä erikoisemmista, mutta vierailun arvoisista paikoista oli Veronan hautausmaa. Paitsi veronalaisia, oli sinne haudattu mm. nunnia ja lähetystyöntekijöitä. Myös pienille vauvoille oli oma osionsa hautausmaasta. Kertakaikkisen herkkä ja koskettava paikka. Hautoja ei saanut valokuvata, joten muita kuvia kuin nämä kaksi yleiskuvaa ei ole. Sinänsä ihan ymmärrettävää, koska lähes poikkeuksetta oli jokaisen haudalla valokuva siihen viimeiseen leposijaansa lasketusta henkilöstä. Mutta kaunis ja hyvin erilainen hautausmaa verrattuna mihin itse on Suomessa tottunut. Eli jos hautausmaat puhuttelee, kannattaa täällä käydä hiljentymässä.
Veronasta pääsee helposti bussilla Gardajärven rannalle. 4€ suuntaansa maksavat bussiliput kannattaa ostaa etukäteen, jos haluaa säästää muutaman sentin. Bussikuskilta saa kyllä ostettua lipun, mutta se siis maksaa hitusen enemmän. Noin reilun tunnin ajelun päässä sijaitseva Garda oli ihan virkistävä kokemus kaupunkikävelypäivän jälkeen. Gardassa oli meneillään markkinat ja myyntikojua oli satapäittäin rantabulevardilla. Ja saksalaisia turisteja. He ilmeisesti ovat Gardalla ja muissa kylissä hyvin edustettuina. Ja eikös saksalaiset olekin kovaa karavaanarikansaa? Leirintäalueita oli vierivieressä ja monelle alueelle varattu pätkä rantaa yksityiskäyttöön. Mikäs siinä leireillessä.
Järvi oli kauniin sininen ja vesi varmasti lämmintä, veneilymahdollisuuksia ja auringonottoa. Taatusti rennon loman ainekset. Gardalta pääsi helposti kävellen Bardolinoon, viineistään tunnettuun pikkukylään. Emme kuitenkaan jääneet tutustumaan kylän viinitarjontaan vaan suuntasimme bussipysäkille ja takaisin Veronaan. Mukava päiväretki kaikinpuolin.
Verona on myös must kohde oopperan ystäville. Amfiteatteri on valjastettu oopperafestivaalien käyttöön ja olettaisin, että muutenkin siellä esiintyy paljon klassisemman musiikin edustajistoa. Varmasti unohtumaton kokemus siellä oopperan nauttineille! Täytyy ehkä itsekin tulla se joskus kokemaan.
Veronasta matkaamme vielä junalla Venetsiaan ennen paluuta Suomeen. Tällä kertaa ei onneksi ole tarvetta vaihdella junaa vaan pääsemme ihan suoralla yhteydellä perille asti.
Matkakuumeilemisiin,
Johanna K
